Päänsärkyä ja pikkupuuhia.

Tääl o taas voitu hiuka heikommi.

Päivittäistä päänsärkyä, 

välil hetkiä hiuka paremmi mut si taas kovempaa särkyä. 

Välil makoilen pimeessä kylmäkääre otsal pystymättä tekee mitää. 

Tää o nii tätä...

Vähäse mä koiti neuloo kuiteki.

Ja ihana Auli toi mulle piristyslohturuusuja! <3

Mä oti parvekkeeltaki jo kukat sisälle, peltivati täus muratteja, 

ja lintuhäkissä muratti ja joku muu jonka nimee en muista. 

Laitin pari perhosta koristaan tota häkkiä.

Mä iha tykästän ku tulee taas syksy ja illat pimenee,

voi juoda kuumaa kaakaoo ja kärytellä kynttilöitä.

 

Me ollaa koitettu ny viettää aikaa paljo raksalla.
Juurikaa mitää valmista ei o tullu, 

mut mittoja o otettu ja teippimerkkejä laitettu 

ja suunniteltu suunniteltu suunniteltu.

Ja kyl me sentä otettii ikkunoi irti ja hiottii karmeja ja ja jaa..

Raksal yövyttäes sattu myöski hilpein (=hirvein) herätys IKINÄ! 

Mä havahdui äänee joka kuulosti niiku sellaselt 

laste kauko-ohjattavalt leikkihelikopterilta, 

ja ku avasi silmät, nii näin et 

makkarin katossa veti kunniakierrosta iso perhone.

 Mieti hetke et mahtaak olla se suruvaippa ku o noi tumma.

Si tajuntaa hiipi et kysees ei ehkä ookaa perhone. 

Puristin Söörin kättä rystyset valkosina ja vinguin et "Kulta, mikä toi o?

Sööri räpsytteli hetke unipöhölös ja si sano vaa tyynesti; "Lepakko." 

Mä vedi peito pään yli ja toivoi et tää episodi ois nopee ohi. 

Ja mä niiii pelästyi ku se lepakko hullutteli siin 

ku Sööri laitti valot päälle, se paskiaine lensi mua päi! 

Ja sit viel piiloutu imurin alle enne ku Sööri sai sen kii ja päästi ikkunasta ulos. 

 Kerkes iha tulla hiki peito alla enne ku uskalsi tulla sielt pois! 

Onneks Sööri sai se pois sisält, ja onneks se tapahtu nopeesti! 

Enempää ei ois psyyke kestäny. :D

Nii paljo mua kyl se jälkee pelotti et e enää saanu unta.

Keksin si lähtee kamerani kans pihalle,

ja oli ihana aurinko ja sumu ja yöllä satanu vettä.

 

Ei mua si enää harmittanu se ihana aamuhiipparointini 

ja näide kuvituste jälkee vaik heräsi nii aikasi 

ja nii lyhyiks jääneide yöunie jälkee. 

Vaik kyl mä hiuka katkera sille lepakolle kuiteki oo... ;D

Kuullaan Kerttu taas!

<3 Korento

Ähtärin karhut

Käytiin ystävän kanssa Ähtärin Eläinpuistossa.

Eniten ihastutti temppuilevat karhut.

Käytin kaiken akun kuvatessani niitä.

Note to myself: ensikerralla muista akun laturi!

Ja jos karhu tulee vastaan, älä kiipeä puuhun.

Näin kirjoitteli Kerttu 

Tummenevan taivaan alla...

Tänään on touhuttu paljo muttei oikei tehty juurikaa mitää.

No, pesin mä koneellisen pyykkiä 

ja tein kaks lihaperuna-laatikkoo.

Muun aikaa oon haahuillu, 

sekä kotona, että kodin ulkopuolella. :)

Käytiin kirpparilla,

ja takastullessa poikettii ruokaostoksille.

Mun piti tietty mennä lankahyllyille vähä hypisteleen uutuuksia.

Kuvasin muutaman kuvan,

notkuin parvekkeella ja haistelin sadetta,

olin järjestelevinäni tavaroita,

kastelin kukat,

neuloin hiukan,

kuuntelin Michel Telóa, 

söin keksejä ja join kaakaota.

Itkin vähäsen ku Sööri lähti yöks töihin.

Surkutti vaa että sillä loppu jo kesäloma,

ja et se o taas tätä 3-vuororumbaa.

Haluais olla toisen kanssa joka hetki,

mut ei se oikee taida olla mahdollista.

Toivon kuitenki mein kummanki tuntevan näin 

viel sitteki ku ollaa oltu naimisissa vuosikaudet. <3

Huomiselle oiski tiedossa vähä reippaampaa toimintaa;

ensi aamul ku Sööri tulee töistä,

nii meil ois ohjelmas hölkkätreeni. 

Iha aluillaa tää projekti vasta o, 

mut kyl mä nii tuskissani oo joka kerta ku joudu juoksee!

Si ku o päästy kotii ja edetty nii pitkäl, 

et Sööri menee korvatulppinee nukkuu, nii mu alkaa massiiviurakka;

vaatehuoneen siivous.

Am I ever gonna survive?

I will try my best...  :)

LET YOUR LIGHT SHINE

LOVE YOUR LIFE

DREAMER

Kivoja päiviä sulle Kerttu!

Pia nähdää KIPissä!

(Ku ei keretty virallisee KIPpii (Knitting In Public),

nii pidetää oma Knitting In Private, semmoi epäviralline)

<3 Korento

Korento "ulkustaa"? (Jos se tapahtuu ulkona, nii eihä se o sisustamista, eihä?)

Päivänä eräänä Korento kyllästy kattelee olkkarin ikkunasta tylsän harmaata talviteloillaa nukkuilevaa parveketta. Piti saada sinne matto ja kalusteet (jokka taaseen oli talviteloillaa sisätiloissa) ja kukkia ja jottain kivvaa piäntä.

Koitin saada räpsittyä kuvia vähä molemmista päädyistä. 

(Iha ku ois muka oikee isoki parveke kysees... Buhahahaaha, NOT!)

 

 

 

 

 

 

Semmoosia juttuja sinne sitte tuli laiteltua, Söörin avustuksella iso osa.

 Tässä vielä kuvat molemmista päädyistä otettuna nii hahmottuu ehkä hiuka et mite noita tavaroita o sinne räiskitty ja heitelty.

 

 Tosin, ny ku tää parveke näyttää mu mielest jo iha kivaselta, nii usei o nii valtavan kovalla tarmolla räkittävä aurinko taivaalla, et mei o pakko vetää verhot ikkunoide etee ettei pärähdä migreenikohtaus. Välillä onneks o niitä migreeniystävällisempiä pilvisiäki päiviä.

Ja toisinaa siellä o kiva istuksii ja herkutella hiuka tai lukee jotai tai naputella koneella tai vaa olla ja relata. Nauttia arjen juhlasta. :)

Kertun kesäpäivä

Minusta tuntuu niin kovin kurjalta se sinun migreenisi :( Ja on niin ihmeellistä että olet joutunut puolustautumaan ihmisille siinä että sulla ihan oikeasti on migreeni eikä mikään Buranalla lähtevä päänsärky. Ei sitä ihminen varmaan kokonaan ymmärrä mitä ei itse joudu kokemaan.

Minä kävin eilen maalla vähän kameran kanssa. Jotenkin on muka ollut taas niin kiire että on unohtunut niin kamera kuin se että kesä on täällä.

Ja sitten vielä pari kuvaa siitä neljännestä art journal- virityksestäni joka uhkaa jäädä kesken sillä tunnen pakottavaa tarvetta alkaa viidettä... :)

Aurinkoisin terveisin Kerttu

Korento came back to life!

Mulla on ollu nyt taas sarja tosi rajuja migreenikohtauksia, ja oon ollu hirmu väsyny enkä o jaksanu tehä mitää. Päivät o menny kylppäri lattial pimeessä, äänettömyydessä ja hajuttomuudessa makaillen (=kohtauksessa kärsien), odottaen vaa et kohtaus josku viel helpottaa, ja et se jälkee ois iha järjissää oleva ihmine. Kohtauksessa on välillä nii pelottavaa ku tajuaa ettei osaakaa puhua, ei tiedä asioiden nimiä, sattuu nii paljo et tuntuu et pää halkee, ja silmiin koskee nii et haluis kynsiä ne päästää. Ei tiedä mikä suunta o ylöspäi. Koko ajan oksettaa, ja pieninki ääni, valo tai haju lisää sitä kipua. Jalat ja kädet o iha toimintakyvyttömät, iha ku jotai lötköö hyytelöö ja raskasta lyijyä yhtä aikaa. Itteesä ei oikee pysty liikuttaa ees makuullaa lattialla, saati et pääsis kävelee.

Ja ku ikävän usein joutuu kohtaan sellasia ihmisiä jokka väheksyy migreeniä. Sitä pidetää vaa päänsärkynä, eikä sen uskota ees alentavan työkykyä saati si ettei se ny ois ohi jos nappasee buranan. Ja sit taivastellaa ja päivitellää et "Eikö siihe ny mitää apua olis?" Välil o nii rasittavaa selitellä tätä ihmisille, ku tuntuu et siin ois kyl iha liianki kanssa jo tarpeeks et joutuu sairastaa tätä.
Iteki o saanu kuulla ja kokee jos jonku näköstä, (Iha vaa tälläi parina heittona tälläi esimerkit
yhde 30-vuotiaa naise suusta et "Eik siihe vois tehä vaik jonku leikkaukse mikä sen si parantas?"
ja toise vähä alle 30-vuotiaa naise pohdiskelua et "Mut mist se su migreeni johtuu? Jotaiha sulle o täytyny tapahtua mikä sen o sulle aiheuttanu! Jos sä oot vaik kaatunu!!!") Lisäks mulle o ehdotettu parannusmenetelminä mm kannabista ja vauvan hankkimista. "Asiantuntijat" jokka sitä vauvaa ehdotti kyl sit hiljeni ku vähä avauduin lääkkeistä ja niide vaikutuksesta mu elimistöö ja sikiöö, ja ku keuhkosin et kyl si pitäs myöski olla edellytyksiä hoitaa sitä vauvaa, ja se o aika mahdotonta jos äiti makaa vessa lattial pystymättä liikuttaa itteens.

Tokiha me Söörin kanssa haluttas lapsi, useampiki, mut jos tää migreeni pysyy tälläsenä eikä helpota, nii se ei o välttämättä lainkaa mahdollista.

Mut tosiaa, mua harmitti iha valtavsti ku kuulin naisesta jota kiusataa työpaikalla häne migreeninsä vuoks. Yhen kerran häne työparinsa oli tahallisesti aiheuttanu hälle kohtauksen suihkuttamalla jotai hajuvettä yhteisee työtilaa! Aivan sairasta! Laittaskoha sama täti vaik kalaa jonku kalalle allergise ruua joukkoo? Ei selvästikää tajua mite vakava sairaus migreeni o.

 Mutta mutta, riittäköö nyt tältä erää tämä migreenistä,
voisin esitellä mitä viime viikko piti sisällää ku säryt ei vielä onnistunu kaatamaa mua.

 Sööri löysi mei raksalta nappeja. Ne o jotai metallisia, aiva sairaa söpösiä. :)

 

Tässä on suloisessa sotkussa värjäyksiä,
lupiini, nokkonen, kokenilli, sinipuu, krappi ja annatto.

 

 

Kirpparilta löyty hamahelmilaatikko 5 eurolla,
minä inspiroiduin...

 ...ja Sööri inspiroitu! :D

 Lisäks kirpparilta löyty paperinarusta tehty tabletti josta piti inspiroitua myös...

 ...ja oon kyl iha tyytyväine tähä tekeleesee jonka laitin seinälle. Häkkyrpyärä. xD

Siinäpä niitä. Kuulumisia, onneks myös tekemisiä.
<3 <3 <3 Ja minust o ihanaa ku sullaki näkyy tätä nykyä vaa syrämmiä kaikkialla. :D <3 <3 <3
Toivottavasti nää mu säryt helpottaa pia eikä tulis pahoja kohtauksia ja voitas nähdä pia!

vit luu-uv,
Korento

Mistä on Kertun kevät tehty?





 Kukkasista

Pienistä käsitöistä



Kiireettömistä aamuista



Uusien asioiden oppimisesta



Eikä se näekkä ku sydämiä joka paikassa...