maanantai 18. huhtikuuta 2011

Ihanin Kerttusein!

No kävikös virpojia vai pistelitkö itekses kaikki herkut? 
Vai kävikö virpojia, mutta niille ei ollu enää siinä vaiheessa tarjota mitää? ;D
 Mä täällä riehaannui valla!
Päätin et ny se kesäkausi si alko, ja laiti käyntii parvekkee siivousbibbalot. (Aika laimeet kyl oli.)
Tänä vuonna mä e pessy sitä, harjasi vaa roskat pois,
leviti matokkee ja raahasi tuolit ja pöydä paikallee.

 Nii juu ja piti saada jotai kivaa siihe pöydäl, nii siihe meni ny si tommoset.
Noi kaks piktogrammi-purnukkaa tein josku ite,
ja ton isomman ostin törkeen halvalla jostai realisointiliikkeestä ku mentii Söörin siskon luo.

Kävin äitin kans kauppareissulla, ja se osti itellee narsissei, ja anto si niistä mulleki.
Ja mu mielest se o nii söpö tos pikkujakkaral. :)

Ja kuten ehkä saatat arvataki; mä RA-KAS-TAN tätä sudenkorentoo. :)


Tätä amppelihässäkkä muratti-mehikasvia mä e viel uskaltanu viedä partsille, 
aatteli odotel se kans viel jonku aikaa ettei halla nappaa.
Ja samoi myöski olkkarin pöydältä noi kolme murattia saa siirron partsille ku vaa yöt alkaa lämpee.


Ja katopa muute tätä vekkulia, aika jännästi tykkää puskee noita kukkiaan!


Ja tää! Me katottii tää Söörin kanssa, ja mä itki jo melko alkumetreil, puhumattakaa lopusta...
Iha mielettömä ihana, liikuttava, koskettava.
Tietty se, et elokuva perustuu tositapahtumii antaa sille aina iha omanlaisensa tunnun. 
Joteki mä vaa nii rakastui tähä.
Tietty mietin paljo Essiä, omaa rakasta tiibetinspanielia joka nukkuu jo ikiunta,
ja mummuiässä olevaa Kukkaa, bichon frisetä joka o vanhempien hoivassa.


Yritän vähäsen saada lueskeltua tätäkin, lainaan sen si sulle.
Ja odotan kovasti et tost to sarja ekast osast tulee se leffa, me nii katotaa se sun kans. :)


Ai nii juu.
Mä värjäsi hiukset.
Ja leikkasi myös.
Pituudest oti jonku 5cm, ja si louhin noi etuhiukset. 
Ja hippase myös sivuhiukset.
Sööri katteli toimitukse aja tyynenä telkkaa vaik se ties mitä mä touhuu vessa puolel.
"Mä vaa hiuka tasota näit latvoi..."
Tosin, si ku mua ei alkanu olleskaa kuuluu takas, nii olkkarist kantautu epävarma, hiuka hentone ääni; "Kuuultaaa..?"
"JUU! Tuataa... Muotoillaa ny vaik nii et o mul viel tukkaa pääs."
Toi repliikki sai yleens nii rauhallisee Söörii vähä liikettä ja se tuli kattoo mite hälyyttävä tilanne o.
No, kyl se kasvaa takas. :)
Ja ilmeisesti Sööri si kuiteki iha tykkäski vaik hiuka huolestuki 
ku näki ne 20cm pitkät hiuspätkät siin lavuaaris ja loput pyty uumenis. :D

 
Ja kyl mä oo iteki vissii iha tyttäine, ei ainaka viel o tullu mielee aatel et mitähä tuli tehtyä.
Voimia uutee työviikkoo.
Kuullaa ja nähdää taas, oot rakas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!